Koirafysio


Koira naprapaatin vastaanotolla

Oikeanlaisen hoidon kannalta omistajan kertomuksella koiran oireista ja niiden alkamisesta on suuri merkitys. Miten koiran toiminta ja käytös on muuttunut? Onko taustalla loukkaantuminen tai ovatko oireet alkaneet pikkuhiljaa vai äkkiseltään? Onko kyseessä harraste- tai työkoira? Jos kyseessä on harrastekoira, mitä, miten ja kuinka usein koiran kanssa harrastetaan?

Alun keskustelun jälkeen naprapaatti tutkii koiran silmämääräisesti. Hän arvioi koiran liikumista ja rakennetta, sekä mahdollisia liikerajoituksia ja poikkeamia askelluksessa. Tämän jälkeen naprapaatti käy käsin läpi koko koiran kehon. Koira ohjataan hakeutumaan tasapainoiseen ja rentoon seisoma-asentoon joko lattialla tai hoitopöydällä. Tämän tavoitteena on saada koira pysymään luottavaisena koko hoitotilanteen ajan. Koira pyritään aina hoitamaan seisten, mikäli makuuasennossa hoitamiselle ei ole erityistä syytä tai tarvetta. Jo melko nopeasti koira alkaa nuoleskella, massuttaa ja haukotella merkiksi rentoutumisestaan. Palpoiden huomataan mahdolliset jännittyneisyydet, poikkeamat lihaksistossa ja jänteissä sekä nivelten rakenteissa ja liikkuvuudessa. Huomiota kiinnitetään myös ihon lämpötilaan ja kireyteen. Koira ilmoittaa mahdolliset kiputuntemukset käytöksellään. Tutkimuksen pohjalta tehdään päätös hoitotavasta.

Hoidon aikana tarkkaillaan jatkuvasti koiran hännän ja pään asentoa, erilaisia reaktioita, kuolan eritystä sekä hengitystä. Yleensä eläimet reagoivat hoitoon varsin nopeasti ja vastaanotolta lähtee hyväntuulinen ja kevyesti liikkuva koira. Usein hoitokäsittely aiheuttaa koiralle väsymystä ja sen onkin hyvä saada levätä hoitopäivänä riittävästi. Tarvittavien hoitokertojen määrä on eri koirien kohdalla yksilöllistä.

Yksi hoidon keskeisistä tavoitteista on vaikuttaa lihasmuistiin, jolloin koira saadaan seisomaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, tällöin asento on tasapainoinen ja keho kuormittuu fysiologisesti oikein. Silloin koiran liikkuminen on rentoa ja luonnollista ja koira on valppaampi.

Koirien TULES-hoidot naprapaatin silmin

Koiriin erikoistunut naprapaatti on perehtynyt tuki- ja liikuntaelinvaivoihin erikoisalanaan koirien niveliin ja liikkumiseen liittyvät ongelmat. Eläimiä hoitavilla naprapaateilla on nelivuotinen ammattikorkeakoulututkinto humaanipuolelta, jonka jälkeen on ollut mahdollista suorittaa puolen vuoden pituinen erikoistuminen koirien ja/tai hevosten TULES- vaivojen tutkimiseen ja hoitoihin fysikaalisin menetelmin. Katso tarkemmin naprapaatin koulutus ja työnkuva kotisivuiltani www.napraka.fi.

Harraste-eläinten TULES- ongelmat, eli tuki- ja liikuntaelinten erilaiset vaivat alkoivat lisääntyä jo 1980 luvulla, kun koiriin ja hevosiin kohdistuva liikunnallinen vaatimustaso kasvoi voimakkaasti.

Naprapaatti Annika Tähtinen kehitti vuonna 1992 fysikaalisen menetelmän koirille ja hevosille naprapaatin näkökulmasta. Se sisälsi muunmuassa opintoja eläinten anatomian, fysiologian, sekä biomekaniikan ymmärtämisen tärkeydestä. Eläintä hoidettaessa on ensisijaisen tärkeää kyetä lukemaan eläimen kipukäytöstä, ja ymmärtää eläimen lajikohtaista käyttäytymistä eli etologiaa.

Annika Tähtinen kouluttaa Suomessa naprapaatteja, joilla on koiratuntemusta hoitamaan TULES- vaivoja naprapaatin menetelmin. Hoito on lempeää, mutta määrätietoista. Nivel- ja lihasongelmat ovat suurin hoidettava ryhmä. Lisäksi erilaiset selkäongelmat ovat yleisiä, kuten fasettilukot ja artroottiset muutokset selkärangassa. Koiralle valitaan hoitotekniikka aina yksilöllisesti oireiden perusteella. Esimerkiksi mobilisointi, manipulaatio, sekä kivun ja arpikudosten hoidossa laserhoito.

Tyypillinen naprapaatin koira-asiakas

Kaikilla koirilla on elämänsä aikana tilanteita, jolloin tarvitaan apua kivunlievitykseen tai liikkumisen ongelmiin. Asiakas voi olla kotikoira, pentu tai seniori. Vastaanotolle saattaa myös tulla harrastekoiria, joille vauhti ja vaaralliset tilanteen saatavat aiheuttaa vammoja ja kolhuja. Juoksijat esimerkiksi kärsivät eniten rasitusvammoista tai yhteentörmäyksissä syntyneistä kolhuista. Työ-, suojelu- tai metsästyskoirat saattavat joutua alttiiksi erilaisille kontaktivammoille ja muille lajeille tyypillisille haavereille.

Myös koirakot hyötyvät naprapaatin käsittelystä. Yhteinen harrastus saattaa nousta ihan uudelle tasolle, kun molempien liikeradat saadaan auki ja harjoittelu etenee paremmin.

 

Milloin koiran kanssa lääkäriin?

Naprapaatit tekevät yhteistyötä eläinlääkäreiden kanssa. Jos koira on pitkään ontunut, varonut astumasta jollakin jalalla tai ei esimerkiksi suostu hyppäämään, on hyvä käydä eläinlääkärillä ja mahdollisesti kuvauttaa koira. Suositeltavaa on konsultoida TULES- vaivoihin erikoistunutta eläinlääkäriä, esimerkiksi ortopediä, jotta asiassa päästään mahdollisimman nopeasti eteenpäin.